Olen esiteinin isä. Tytär on ihana. Neiti ilmoitti, kun valmistin iltaruuaksi kuivatuista suppilovahveroista keitto, "mä en sit pidä tosta". Ihailen ehdottomuutta, ja etenkin maistamatta ehdottomuus on hienoa. Tein keiton ja pelottelin, että jouluna sieniä löytyy kätkettyinä pasteijoista ja muualta.

Neiti söi perheen kanssa keiton ja piti keitosta. Ehdottoman ihmisen yksi hienoimmista ominaisuuksia on kyky vaihtaa mielipidettä ja olla ylpeä siitä.

Koska viimeksi tunnusti heti ilman suuria vääntöjä ja möykkää olevani väärässä? Koska janosin viimeksi oppia uutta, jotta voisin tunnustaa erehtyneeni? Keski-ikäiselle miehelle on hankalaa olla väärässä. Voi menettää otteen jostain, jonka on jo kuitenkin kadottanut. Elämä ei enää ole naivia ja sileää kuin kaislakortteensolmu.

Koko päivän satoi lunta. Niin kului Kalevalanpäiväni 2012. Tyttärelle jäi mieleen, että opettajansa luki karhuntappajasta, joka osasi ulkoa "tostavaan" neljäkymmentä runoa. Kevät tuntuu ja samalla hyvin kaukana. Valoa kohti ihminen ja vuosi matkaavat.

Olen kasvissyöjä. Hetero ja kahden tyttären isä. Keski-ikäinen suomalainen mies. Kirkko ja Ympäristökeskus tarjoavat yhdessä ekopaastoa.

Voiko paasto ja kilvoittelu olla kampanja, että 40 päivää ja millään ei enää ole väliä? Varmasti voi olla ja ehkä kuukausi+ vuodessa toisten, itsensä ja maailmansa huomioimista ei ole paha asia. Onneksi paastossa lipsuminen ei ole niin tuhoisaa kuin pertsaa hiihtäessä.

Kun opettelin kasvissyöntiä niin en osannut tehdä kunnolla ruokaa. Söin varmasti yksipuolisesti, mutta en luovuttanut, ja koska pelkäsin terveyteni puolesta aloi pitää kiinni säännöllisestä verenluovutuksesta, sillä jos veri kelpaa (Hb on yli 135) niin kaikki ei ole pielessä.

Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin perheeni saa maukasta ruokaa. Niin tyttäreni eivät ole koskaan saaneet liharuoka. Mutta sitä se on, kun valkoinen hetero kasvattaa lapsia.

Mietin, että mistä tämän paastonajan 2012 paastoan. Mistä luovun? Millaisen iloisen kilvoittelun teen itselleni? Ei suklaata hiihtolenkin jälkeen. Paastoanko sosiaalisesta mediasta päivän viikossa? Vai tapaanko sukulaisia, joille ei ole ollut aikaa - paastoan itsekkyydestä? Tapaan ihmisiä, jotka ovat, ja joita en ole elämääni valinnut. Ehkä sukulaiset ja lauantai facetta ovat tämän paastoajan kilvoitteluni.

Tuhka on timanttia!

Timo