Olen esiteinin isä. Tytär on ihana. Neiti ilmoitti, kun valmistin iltaruuaksi kuivatuista suppilovahveroista keitto, "mä en sit pidä tosta". Ihailen ehdottomuutta, ja etenkin maistamatta ehdottomuus on hienoa. Tein keiton ja pelottelin, että jouluna sieniä löytyy kätkettyinä pasteijoista ja muualta.

Neiti söi perheen kanssa keiton ja piti keitosta. Ehdottoman ihmisen yksi hienoimmista ominaisuuksia on kyky vaihtaa mielipidettä ja olla ylpeä siitä.

Koska viimeksi tunnusti heti ilman suuria vääntöjä ja möykkää olevani väärässä? Koska janosin viimeksi oppia uutta, jotta voisin tunnustaa erehtyneeni? Keski-ikäiselle miehelle on hankalaa olla väärässä. Voi menettää otteen jostain, jonka on jo kuitenkin kadottanut. Elämä ei enää ole naivia ja sileää kuin kaislakortteensolmu.

Koko päivän satoi lunta. Niin kului Kalevalanpäiväni 2012. Tyttärelle jäi mieleen, että opettajansa luki karhuntappajasta, joka osasi ulkoa "tostavaan" neljäkymmentä runoa. Kevät tuntuu ja samalla hyvin kaukana. Valoa kohti ihminen ja vuosi matkaavat.